Jari Robson "Järkeä järjettömyyteen"

Kaipaako oikeustajuntamme päivitystä?

Lukiessani uutista Oulun alaikäisiin kohdistuneesta seksuaalirikosvyyhdistä, siinä silmään pisti todella ohi menevästi mainittu asia, että yksi uhreista on menehtynyt aikaisemmin syksyllä, missä tapahtumassa poliisin mukaan ei liity suoraan rikosta. Jäin vain pohtimaan sitä, että mitä jos tämä ihminen tai kuka tahansa muu on päätynyt seksuaalisen hyväksikäytön seurauksena itsemurhaan tai muutenkin itsetuhoisuuteen, mikä johtanut lopulta kuolemaan, niin onko tällainen ihminen tekoonsa itse täysin syyllinen vai kenties edelleen uhri? Voidaanko rehellisesti puhua rikoksettomasta tapahtumasta?

Itsemurhat johtuvat useinkin jostain menetyksestä, ja varsinkin hyväksikäyttötapauksissa selvää on itsekunnioituksen, oman arvon ja toiseen luottamisen menetys, mikä voi helposti johtaa syvään masennukseen, sosiaalisiin ongelmiin, häiriökäyttäytymiseen, itsetuhoisuuteen ja itsemurhaan.

On tehty monia tutkimuksia siitä, miten seksuaalinen hyväksikäyttö korreloi itsemurhatilastojen kanssa, ja tämä yhteys on suuri. Hollannissa 20 vuoden taikaisessakin tutkimuksessa paljastui, että naisten tekemistä itsemurhayrityksistä 50% taustalla oli historiaa seksuaalisesta hyväksikäyttämisestä. Vastaavasti 70% kaikilla seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneilla naisilla on ollut elämänsä aikana itsetuhoisia ajatuksia. Myös uudempi tutkimus USA:sta paljastaa, että 20 % naisten itsetuhoisesta käyttäytymisestä pystytään suoraan yhdistää alaikäisenä koettuun seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Kun tämäkin yhteys seksuaalisen hyväksikäytön ja itsemurhien välillä laajalti tiedostetaan, miksi oikeusjärjestelmämme ei sitten tätä tunnusta? Toki onhan se selvää, ettei lähtökohtaisesti voida esim. raiskauksen johtavan suoraan uhrin itsemurhaan hänen myöhemmässä elämässä, mutta tämä kytkös on tunnustettava. Kysynkin sitä, että pitäisikö seksuaalisen hyväksikäyttäjän vastuuta ulottaa myös pidemmälle uhrin elämään, milloin mahdollisille itsemurhille ja kuolemantapauksille myös tutkitaan syy- ja seuraussuhteita? Tarkoitus olisi tutkia, että onko uhrin aikaisemmalla koetulla traumalla yhteys tapahtuneeseen kuolemaan, mikä yhdistettäessä voitaisiin rinnastaa kuolemantuottamus-rikokseen?

Nykyisin kuolemantuottamuksesta rankaiseminen edellyttää sitä, että teolla tai laiminlyönnillä on aiheutettu toisen kuolema. Laiminlyöntitapauksissa edellytetään myös suoraa syy-yhteyttä menettelyn ja kuoleman sattumisen välillä, ja omalla oikeustajullannani näkisin tätä voivan soveltaa myös itsemurhatapauksissa, vaikka välttämättä näitä ei voida suoraan viivoittimella vetää yhteen.

Sehän on myös selvää, että seksuaalisen hyväksikäyttämisen uhrit kantavat läpi elämänsä traumaattista taakkaa, eikä sen taakan vaikutuksia ihmisen myöhempään elämään voi etukäteen määrittää. Tämän vuoksi olisikin vain oikeudenmukaista, että tämä taakka sitoutettaisiin myös seksuaaliseen hyväksikäyttäjään, ettei hyväksikäyttäjä voi vain kuitata itseään vapaaksi yhdellä tuomiolla saati korvauksella – ihan kuin raha laittaisi koetun trauman häviämään ja poistaisi myöhemmät vaikeudet uhrin elämästä. Yhtälailla tätä vastuuta voisi laajentaa myös muihin tuomittuihin rikoksentekijöihin, sillä esim. koetulla fyysisellä ja henkisellä väkivallalla voi olla vastaavat seuraukset.

Sehän on taas oma kysymyksensä, että miten näitä lähdettäisiin tutkimaan ja kuinka varma näytön täytyisi olla. Ainakaan tahallisesta taposta en näkisi voivan puhuvan, mutta kuolemantuottamus lähtökohdiltaan on huolimattomuudesta aiheutuva ihmisen kuolema, mitä näkisin tähän voivan hyvin soveltaa, koska seksuaalirikoksen uhrin itsemurha on tutkitusti mahdollinen jälkiseuraus.

Kuvitellaan, että jos sinulla on jokin määritelty tehtävä tai vastuu, minkä hoidat puutteellisesti tai jätät jostain syystä tekemättä, jonka seurauksena joku kuolee, nykyisellä lainsäädännöllä vastuusi tapahtumaan vähintään arvioidaan aikarajasta riippumatta, mikä voi johtaa tuomioon kuolemantuottamuksesta. Eikö olisi sitten oikein vastaavasti joutua vähintään syyllisyysarviointiin aikarajasta riippumatta, jos hypoteettisesti raiskaisit toisen ihmisen, joka myöhemmässä elämää ajautuu tekemään itsemurhan?

Sanoisin oikeusvaltiomme kaipaavan päivitystä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen

"Sanoisin oikeusvaltiomme kaipaavan päivitystä."

Päivitystähän on tapahtunut koko ajan.
Poliiseja on vähennetty.
Tehtäviä on vähän priorisoitu.

Tällaisia yksittäistapauksia ei nyt kannata alkaa yleistämään.
Toiset nuoret vaan eivät ole vielä henkisesti kypsiä uuden maailman tuuliin.

Kyllä se siitä vielä suttaantuu.

Käyttäjän jarirobson kuva
Jari Robson

Yksittäistapaukset luovat yhdessä trendin ja näin sitä tietopohjaa, miltä pohjalta linkatut tutkimuksetkin ollaan tehty. En vain näe, että mikä tässä olisi yksittäistapauksista yleistämistä.

Tällä kommentillasi annat myös ymmärtää, että jollain nuorilla vaan on sellainen "raiskauskestävä"-ominaisuus, mikä ajatus ei ainakaan perustu todellisuuteen.

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen

"Tällä kommentillasi annat myös ymmärtää, että jollain nuorilla vaan on sellainen "raiskauskestävä"-ominaisuus, mikä ajatus ei ainakaan perustu todellisuuteen."

Älä hättäile....kyllä evoluutio sen vielä kehittää.

äääh... se oli epäonnistunutta sarkasmia....pahoitteluni!

Käyttäjän jarirobson kuva
Jari Robson Vastaus kommenttiin #4

Osasin arvata sarkasmiksi, mut halusin säilyttää asiallisen linjan. Sori tuosta. :)

Käyttäjän TeroLuostarinen kuva
Tero Luostarinen

Varmaa on että uhrista on kyse- Raiskausasioissa uhrin auttaminen on meillä ja muuallakin melko lapsenkengissä. Hulluimmat ihmiset jopa julistavat syyksi vääränlaista pukeutumista jne. jolloin uhria syyllistetään.

kyllä prkl olisi kirveellä töitä ihan riippumatta raiskarin taustasta ja väristä

Rangaistusten pitäisi olla kovia ja NOPEASTI langetettuja, se jo antaisi uhrille lohtua kun tekijä saatettaisiin vastuuseen aidosti. Eikä tarvitsisi uhrin olla "löysässä" hirressä roikkumassa ihmetellen että saako raiskari rangaistusta....

Julkinen häpäisy raiskarille olisi aivan oikein, nimet sekä naamat lehtiin ja kunnon tuomio vauhdilla. Tietysti voisi olla vaikka niin että uhrilta kysyttäisiin että saako julkistaa raiskarin nimen ja kuvan.
Tuomiot niin pitkiksi että aidosti pelottaisi kaivaa sitä vekotinta esiin.

bannia odotellessa, onhan tämä joo varmaan vihapuhetta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

No päivitetään oikeusvaltiota uhrin oikeuksilla.

Mikäli joku kusettaa minua taloudellisesti saan päättää sopivan tuomion.

Mikäli joku kohtelee väkivaltaisesti minua saan päättää tuomion.

Mikäli joku rikkoo kotirauhaani saan päättää tuomion.

Jne.

Mihin ongelmaan mahdollisesti päädyttäisiin ja mistä ongelmasta päästäisiin?

Käyttäjän jarirobson kuva
Jari Robson

Mitä todennäköisemmin päädyttäisiin mielivaltaisuuteen, sillä oikeudentaju vaihtelee laajalti ihmisten välillä. Myös sen hetken tunnetila vaikuttaa varmasti paljon siihen millaisen tuomion haluaa langettaa, joten kyllä se johtaisi lukemattomiin ongelmiin.

Toki sen ongelman varmasti ratkaisisi, ettei uhri ainakaan voi enää pettyä oikeusvaltion antamiin rangaistuksiin - toisaalta vastapuoli tulisi pettymään mitä varmimmin.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Näin se varmasti kulkisi.

Mitä siis oikeastaan tahtoisit muuttaa?

Käyttäjän jarirobson kuva
Jari Robson Vastaus kommenttiin #9

En sitten ollut tarpeeksi selkeä - tuolla kirjoituksella ehdotin rikoslain pykälää kuolemantuottamuksesta uudelleen tarkastelua ja sen pykälän mahdollista laajentamista, milloin laajemmin kyettäisiin ottamaan huomioon syy- ja seuraussuhteet ihmisen kuolemantapauksissa, ja syyt löytyvät kirjoituksesta.

Käyttäjän RiikkaNieminen kuva
Riikka Nieminen

Syy seuraussuhteen näkyminen olisi varmaan vaikeinta ja yleensä kun ihminen kykenee tekemään itsemurhan, niin taustalle on jo kehittynyt joku mielenterveydenhäiriö. Kaikki mieleltään terveet eivät vaan kykene vahingoittamaan itseään. Joten eikö se jo kärsimyksenä ole tarpeeksi mittavaa ja mitattavissa? Jos on tuomittu jo ja uhrille haettu julkisen puolen kautta apua, mutta mikäli se ei ole ollut riittävää (uhrin arvioi) niin kokisin, että ainakin silloin tulisi tuomitulle toimittaa laskut. Oikeiden päätöksellä tietty ja vaikka kuinkakin pitkän ajan kuluttua.
Tällä toteutuisi itsemurhan ennalta ehkäisy.
Vaikka kaikki tietää, että meillä tehdään paljon itsemurhia, niin kaksi päivässä saattaa silti lukuna yllättää. Ja jokaisella estetyllä itsemurhalla valtio säästää 2 miljoonaa euroa (työelämä).

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset