Jari Robson "Järkeä järjettömyyteen"

VM:n madonluvut tulevalle hallituskaudelle

  • "Madonluvut hallituskaudelle 2019-2023"
    "Madonluvut hallituskaudelle 2019-2023"

IS juuri uutisoi Valtionvarainministeriön virkamiesten julkaisseen oman arvionsa Suomen talouden tilasta, joka uutisen mukaan on huonommassa jamassa kohtaamaan tulevaa taantumaa kuin ennen vuoden 2008 finanssikriisiä. Tulevalle hallituskaudelle on arvioitu tarve tehdä rakenneuudistuksia 5 miljardin edestä sekä jatkokiristyksiä 2 miljardilla.

Tulevan Sote-uudistuksen odotetaan/toivotaan hillitsevän kustannusten kasvua 3 miljardilla, mutta uudistuksen säästövaikutus on kyseenalaistettavissa. Jos tämä toteutuu, puuttuva 2 miljardin lisäsäästö pitäisi tulla nostamalla työllisyysastetta nykyisestä 72 prosentista ainakin 75 prosenttiin - yhden prosenttiyksikön nousu työllisyysasteessa on arvioitu vahvistavan julkista taloutta 600 miljoonalla, joten tämä tavoite on ainakin mahdollinen. Työllisyysasteen täytyisi kuitenkin olla varmasti mitattu, etteivät esimerkiksi erilaiset aktiivimallit vääristäisi todellista työllisyysastetta, minkä voidaan sanoa jo nyt vääristyneen erilaisien työvoimakoulutusten ja vähätuntisten työkokeilujen seurauksena - näissähän mukana olevat eivät paperilla ole työttömiä.

Tämän lisäksi jatkokiristyksiä olisi tehtävä 2 miljardin edestä tulevalla vaalikaudella, mikä itse asiassa voisi jopa olla mahdollista ilman, että se nyhdetään työtä tekevän ja pienituloisten selkänahasta.

Esimerkiksi yritystukiin puuttuminen olisi yksi vaihtoehto, sillä vuonna 2017 Suomi maksoi yritystukia noin 4 miljardia, joista vain 11% on elinkeinoministeriön toimesta arvioitu olevan hyödyllistä. Eli mahdollisesti jopa 3,6 miljardia tuista voisivat tolla tehotonta, mikä toki omaan korvaan kuulostaa vähän liiankin uskomattomalta. Joka tapauksessa tätä reittiä täytyisi tutkia, sillä potentiaali kieltämättä on erittäin suuri. Näin ollen meidän täytyisi uudelleen tarkastella yritysten verohelpotuksia, halvan energian mahdollistamista ja suoran tukemisen myöntämisperusteita. Tästä ei sovi myöskään unohtaa meidän markkinavuokria ylläpitävien ”yleishyödyllisten” kiinteistösijoitusyhtiöiden verohelpotuksia, eikä ay-liikkeiden sijoitusten verovapauksia.

Olemme myös nähneet, miten Caruna-sähkönjakeluyhtiö on kiertänyt veroja, mikä myös juuri nähtiin Esperi Caren-hoivayrityksen tapauksessa. Nämäkin ovat vain ilmi tulleita tapauksia, joten voidaan olettaa vastaavan ja vielä paperilla laillisen keinottelun olevan yleisempää. Tämän johdosta jo heti seuraavalla hallituskaudella olisi suotavaa puuttua tasevapautussääntöön sekä tiukentaa korkoleikkuria, jotta voidaan varmistaa se, ettei synny vastaavia porsaanreikiä. Rakenteet täytyy luoda niin, että verot maksetaan sinne, missä tulos tapahtuu. Kun ei tiedä, miten yleistä tällainenkin toiminta on, on todella vaikea arvioida potentiaalisia verotuloja, mutta arvioisin tähän puuttumisen tuovan valtiolle satoja miljoonia. Voisin vielä lisätä, että listaamattomien yritysten omistajien kohtuuttomat osinkoverohelpotukset tarvitsevat myös syvää tarkastelua.

Ansiotulo- ja pääomatuloverotuksen yhdistäminen samaan tuloverokantaan olisi myös potentiaalinen vaihtoehto, tai ainakin pääomatuloverotuksen muuttaminen progressiiviseksi. Tutkistu tuloeromme vain kasvavat, mihin täytyisi puuttua; esimerkiksi vuositulojen ylittäessä 50 000€, minkä jälkeisiä tuloja verotettaisiin progressiivisemmin. Päätettiin miten tahansa, piensijoittamisesta tulisi kannattavampaa, kun ei enää olisi sitä kiinteää 30% pääomatuloveroa. Tätä kokonaisuutta  olisi ainakin syytä tarkastella, sillä tässähän liikkuu miljardiluokan verotulopotentiaali.

Toki yksi vaihtoehto olisi vain tehdä kiristystoimenpiteitä hyvinvointipalveluidemme rakenteisiin, heikentää entisestään keskiluokan ja pienituloisten asemaa, mutta onko se tavoittelemisen arvoinen asia?

Vaikka rakenneuudistuksista 5 miljardia saataisiin taitetuksi tulevalla hallituskaudella, VM:n ylijohtaja Yläoutinen on tähän todennut, että ”Tämä ei riitä ratkaisemaan kestävyysvajetta, tehtävää riittää seuraavillekin vaalikausille”.

Emme kuitenkaan ikuisesti voi viilata verotusta, hieroa lakipykäliä saati tehdä ns. rakenneuudistuksia. Myös perinteisen työn tekeminen on murroksessa teknologisen kehittymisen myötä, joten aivan lähitulevaisuudessa täytyy jo alkaa puhumaan työmarkkinoiden jakamisesta ja kansan kulutusvoiman varmistamisesta työpaikasta riippumatta. Näyttää jo siltä, että perinteiset tavat hoitaa taloutta alkavat olla loppuun koluttuja.

Edellisessä blogikirjoituksessa kirjoitin kannabisteollisuuden ryhtymisestä sekä sen saattamisesta osaksi vientitaloutta, joiden näkisin olevan näiden toimenpiteiden kanssa oikea lääke kestävyysvajeen torjumiselle. Näkisin tämän teollisuuden jopa  kiihdyttävän talouskasvuamme tulevan laskusuhdanteen aikana, kun vähänkin vertaa kannabisteollisuuden kasvua ja siellä liikkuvia rahoja ympäri maailman. Varsinkin kun WHO on juuri muuttanut omaa suositusta kannabiksen suhteen, kieltolaki voidaan jo kumota, jolloin meillä ei jäisi mitään syytä olla ryhtymästä vähintään lääkekannabisteollisuuteen, jossa viime vuonna liikkui n. 9 miljardia euroa.

Tästä voimmekin todeta, että omenat vielä löytyvät tämän kestävyysvajeen taittamiseen, mutta tahtotila on sitten toinen juttu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat