Jari Robson "Järkeä järjettömyyteen"

Perustuloväittelylle loppu

  • Kuva 1: "BKT ja työn tuottavuus"
    Kuva 1: "BKT ja työn tuottavuus"
  • Kuva 2: "Tehdyt työtunnit työllistä kohden"
    Kuva 2: "Tehdyt työtunnit työllistä kohden"
  • Kuva 3: "Mooren laki"
    Kuva 3: "Mooren laki"
  • Kuva 4: "Havaintokuva syklisestä kulutuskierteestä"
    Kuva 4: "Havaintokuva syklisestä kulutuskierteestä"

Antiikin Rooman perustulo

Jo antiikin Rooman kukoistuksen aikaan huomattiin, miten tärkeässä roolissa on ihmisten tarpeiden täyttäminen yhteiskunnan rauhan säilyttämiseksi. Tämä ajatus hiljalleen lähti liikkeelle 300 eaa., kun Rooman sydämeen alettiin valloitetuilta alueilta tuomaan orjia, jotka hiljalleen syrjäyttivät työtätekevää kansaa.

Kansan painostuksesta vuonna 123 eaa. Rooman kansalaisille alettiin myymään viljaa 50% alennuksella ja 60 vuotta sen jälkeen viljaa jaettiin ilmaiseksi. Sitten 200 jaa. viljan sijasta alettiin jakamaan valmista leipää. Tähän kun lisää vuorilta akveduktien kautta tulevan puhtaan juomaveden sekä kansalle viihteenä tarjotut pelit, sirkukset ja gladiaattoritaistelut, kansan välttämättömät perustarpeet olivat pitkälti täytettynä. Tätä kokonaisuutta voi verrata ensimmäiseksi todelliseksi vastikkeettomaksi perustulomalliksi, joka toimi monta sataa vuotta.

Roomalaisen runoilijan Decimus Ionius Iuvenaliksen(135-60 aa.) tuotoksessa oli sitaatti: “Antakaa heille leipää ja pelejä, niin he eivät ikinä kapinoi”, joka sitaattina on erittäin ajaton.

Sehän on selvää, että jos syystä tai toisesta emme kykene täyttämään omia perustarpeita, joutuisimme turvautumaan kerjäämiseen, rikollisuuteen ja puuttumaan toisten oikeuksiin jo pelkästään selviytyäksemme. Näillä ei tosiaan ole sijaa yhteiskunnassa, jossa halutaan säilyttää yhteiskuntarauha ja edistää tasa-arvoa ihmisten välillä.

Vertaus nykypäivään

Niin kuin aikoinaan Roomassa on taas nähtävissä työpaikkojen häviäminen – ei kuitenkaan orjuuden – vaan teknologisen kehityksen vuoksi. Tähän suoraan viittaa "kuvan 1" taulukko, jossa huomataan työn tuottavuuden melkein kaksinkertaistuneen 25 vuoden aikana, vaikka tehdyt työtunnit ovat pysyneet melkein samana(Kuvat 1-2). Työikäisten määräkin tuona aikana on noussut vain 100 000:lla. Tämä siis tarkoittaa sitä, että samalla tai vähemmällä työmäärällä saamme aina vaan enemmän aikaiseksi.

Mooren lakikin(Kuva 3) suoraan myös kertoo, että transistorien määrä mikropiireissä kaksinkertaistuu n. 1,5 vuoden välein, mikä tarkoittaa sitä, että pystymme saman määrän tehokkuutta pakkaamaan aina vaan pienempään tilaan. Tämä Mooren laki korreloi lähes suoraan teknologisen kehityksen trendin kanssa, sillä samanaikaisesti teknologia pienenee, halpenee, tulee tehokkaamaksi ja varmemmaksi sekä sen käyttömahdollisuudet laajenevat. Kun meillä on teollistumisen vallankumouksesta asti dataa teknologisesta kehityksestä ja miten se on vaikuttanut työmarkkinoihin, voimme hyvinkin tarkasti arvioida, miten se tulee vaikuttamaan tulevaisuuden työmarkkinoihin.

Kun vielä otetaan markkinalogiikkaa mukaan, niin jokaista yritystä ajaa oman markkina-aseman säilyttäminen ja oman toiminnan kasvattaminen, joiden saavuttamiseksi aina mietitään erilaisia keinoja, joilla päästään kilpailijoiden edelle. Tämä erittäin usein tapahtuu modernissa maailmassa työntekijöiden kustannuksella, jotka usein ovat suurimpia menoeriä yrityksille. Näin ollen yrityksille on vain luonnollista tehostaa toimintaansa hyödyntämällä aina vaan halvempaa, nopeampaa ja luotettavampaa teknologiaa, jotta päästään “kalliista ja tehottomasta” työntekijästä eroon. Vaikka luonnollisesti tämä kehitys myös luo uusia työpaikkoja, se ei ole tuomassa samassa suhteessa työpaikkoja takaisin.

Ratkaisu

Me tarvitaan rakenteellinen ratkaisu, miten me turvataan kansalaisen ostovoima samaan aikaan, jos ja kun perinteiset työpaikat katoavat tarpeeksi suuressa määrin, sillä niin koko markkinatalous kuin myös valtiomme tarvitsee toimiakseen mahdollisimman jouhevan syklisen kuluttamisen kierteen(kuva 4), jotta talouden rattaat pyörisivät tarpeeksi nopealla vauhdilla.  Kansantaloudelle kaikkein kannattavinta olisi, että tuo kierre olisi mahdollisimman nopeatempoista, mikä varmistettaisiin pitämällä aina riittävä kulutusvoimapohja työntekijällä/kuluttajalla. Jos syystä tai toisesta tämä syklinen kulutuskierre hidastuu, se olisi kaikkein haittallisinta koko kansantaloudelle, mitä tämä teknologinen kehitys juurikin uhkaa.

Vastikkeeton perustulo olisi kaikkein rakenteellisin ratkaisu, sillä se varmistaisi kansalaiselle ostovoiman työpaikasta riippumatta, ja näin myös varmistaisi sen, ettei tarvittava syklinen kulutuskierre häiriintyisi teknologisen kehityksen aiheuttamassa työnmurroksessa. Tämä myös vapauttaisi Suomen ajamasta veri suussa täystyöllisyyden mallia, ja edessä tulisi olemaan pikemmin kysymykset, että miten me jaetaan olemassa olevat työmarkkinat niin, ettei samalla kansan palkka putoaisi, ja miten ohjataan kansalainen luomaan yhteiskuntaan arvoa, jos perinteisellä työllä ei siihen pystytä?

Olen kuullut myös perusteluja, että meidän pitäisi vaan asettaa teknologia/automaatiovero, mutta en näe sen muuta tekevän kuin hidastavan ihmiskunnan kehittymistä. Se myös toimisi vain oireen paikkauksena, eikä itse ongelman ratkaisuna.

Perustulo ei siis olisi vain vaihtoehto korvaamaan nykyinen byrokraattinen ja passivoiva sosiaaliturvajärjestelmä, vaan se olisi ratkaisu korjaamaan  markkinatalousjärjestelmän rakenteellinen puute, johon vastausta ei synny itse järjestelmän sisällä.

Voimme joko jatkaa turhanpäivästä arvopohjaan perustuvaa väittelyä vasemmisto-oikeisto-akselilla, tai yhdessä herätä tähän fyysiseen todellisuuteen ja yli puoluerajojen alkaa miettimään, miten me tulemme vastaamaan tähän työmarkkinoiden muutoksen haasteeseen. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän puppek kuva
Tuomas Karhunen

2000e verottomana käteeni joka kuussa, kiitos. Lupaan pistää joka sentin takaisin kiertoon.

Käyttäjän jarirobson kuva
Jari Robson

Tattis kommentista! Vaikka sarkasmilla olisi hauska jatkaa, 2 000€ - 2 500€ olisi juuri sopiva summa, josta suurin osa palautuukin takaisin kiertoon. Näen tuon sun heiton olevan sopiva summa, mihin asti valtion kannattaakin kansalaisen kulutusvoimaa tukevan, ei välttämättä suorana tukena, vaan hyvinkin pienellä veroprosentilla kannustaa ihmistä tekemään töitä sen edestä. Vastakkaisemmin, kun tienataan 3000€ ja enemmän, tuolloin jo takaisin kiertoon palautuu suhteessa vähemmän, kun esim. pystytään säästämään, sijoittamaan ja lomailemaan ulkomailla.

Sehän olisi selvää, että yhteiskunnan rikkaimmat ylläpitäisivät tuollaista järjestelmää, mikä olisikin kansantaloudellisesti tulonsiirtoa terveimmästä päästä.

Onhan noita keinoja moneen, joista toivoisi rakentavaa keskustelua - ikävä vaan huomata, että harvalla on ymmärrys sillä tasolla, että kyettäisiin edes käymään niitä keskusteluja.

Käyttäjän puppek kuva
Tuomas Karhunen

"2 000€ - 2 500€ olisi juuri sopiva summa, josta suurin osa palautuukin takaisin kiertoon. Näen tuon sun heiton olevan sopiva summa, mihin asti valtion kannattaakin kansalaisen kulutusvoimaa tukevan"

Kai ymmärrät, että tuollaisen summan saadessani en enää näkisi järkeä käydä töissä? Samalla siirtyisin nettomaksajasta nettosaajaksi.

Käyttäjän jarirobson kuva
Jari Robson Vastaus kommenttiin #3

Hmm, olisin voinut olla tarkempi sanomisillani; tarkoitin 2 000€ - 2 500€ tulotason olevan juuri sopiva summa, josta suurin osa palautuukin takaisin kiertoon. Eli en missään nimessä puhu mistään 2 000€+ perustulosta.

Toimituksen poiminnat