Jari Robson "Järkeä järjettömyyteen"

Populismin kasvu ja sen uhka demokratialle

Demokratia on kriisissä

Me näemme jo Ranskan ”keltaliivien” mielenosoituksissa, Trumpin valinnassa, Brexit- äänestyksessä, ilmastonmuutoksen torjumisen ja maahanmuuton kysymyksistä, että ihmisten asenteet ovat kärjistymässä ja vastakkainasettelu lisääntyy. Kaiken tämän lisäksi eletään aikaa, missä nyt aikuisuuteen kasvanut sukupolvi ei enää koe elintasonsa olevan parempi kuin vanhemmillaan ja kaikki ennusteet näyttävät seuraavan sukupolven elintason olevan entistäkin kehnompi. Nyt suorastaan koetaan elintason nousun olevan katkennut, mihin äärimmillään pyritään vaikuttamaan ja ratkaisemaan turvautumalla radikaaleihin tekoihin demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella.

Kun tätä kehitystä seuraa, voisi todeta, että demokratian oikeutus laskee sitä mukaan kuin ihmisen olosuhteet heikkenevät. Vaikka Suomessa asiat ovat vielä suhteellisen mallillaan, luottamus poliittiseen instituution on ainakin pitkään ollut rapistumaan päin, mitä on vielä kiihdyttänyt nykyisen hallituksen leikkaus- ja säästöpolitiikka. Tämän suunnan jatkuessa luonnollisesti populistiset ajatukset ja liikkeet kasvavat, jotka pyrkivät hyödyntämään tätä kansan kasvavaa tyytymättömyyttä tiettyihin tarkoitusperiin.

Tämä on uhka yhteiskuntarauhalle ja demokratialle, sillä tyytymättömyyden kasvaessa yhteisössä, kansan viha ja turhautuminen voidaan valjastaa aina vaan jyrkempiin tekoihin. Historia myös kertoo karuja lukemia siitä, mitä niin äärivasemmisto ja äärioikeisto ovat saaneet aikaiseksi, joten ääriajattelun yleistyminen suuntaan tai toiseen ei ole toivottavaa niin Suomessa kuin maailmalla.

Menen jopa niin pitkälle, että sanon demokratian olevan maailmanlaajuisesti kriisissä, mutta tämä ei välttämättä tarkoita demokratian loppua vaan tietyn vaiheen lopun alkua, mikä voi olla tietty tie myös parempaan. Toki nyt ilmassa ainakin jo paljon viitteitä siitä, että vapauksia ja oikeuksia katoaa turvallisuuden nimissä sekä sananvapauteen halutaan Suomessakin puuttua vihapuheeseen vedoten. Noh, merkit sentään Suomessa ovat vielä pieniä, mutta trendi on selvä.

 

Populistinen valjastus

Olemme ajan saatossa monesti nähneet, että poliittisissa murroksissa ihmiset ovat valmiita menettämään vapauksiaan, jos tarjotaan parempaa elämää – jopa pelkästään mahdollisuus paremmasta elämästä riittää monelle. Kun tiedetään ihmisen alttiudesta tehdä päätöksiä tunteiden mukaan, suuri riski on joutua populismin uhriksi ja massa-ajattelun vietäväksi ns. parempaa huomista tavoitellen, vaikka mahdollisessa muutoksessa ihminen voi menettää paljon enemmän kuin saisi tilalle.

Populismillahan pyritään vetoamaan tunteisiin, ja nykypäivänä poliittisten kantojen tukena vielä käytetään omaa kantaa tukevia tilastoja ja tutkimustietoa, joilla saadaan paljon syvällisemmin iskostettua ihmiseen haluttu ”totuus”. Tämän johdosta myös ns. fiksu ihminen voi helposti joutua populismin uhriksi, joten tavallisen ihminen on todella vaikea navigoida poliittisten arvojen kentällä ilman, ettei joutuisi jonkun populistisen ajatuksen ja arvon kannattajaksi.

Jos haluaa astetta onnistuneemmin suunnistaa, yleisenä populismin tunnistamisen sääntönä on se, että populistien lupaukset ovat suuria, joiden realistinen toteuttaminen on monesti kyseenalaistettavissa, jos niitä lähtee tarkemmin perkaamaan. Usein myös tarjotaan muutosta vallitsevaan tilaan ja muutoksen tarve on juurikin se, joka on näiden poliittisten johtajien ja liikkeiden ideoiden keskiössä; siihen suorastaan takerrutaan. Populistijohtajat myös lupaavat muutoksen tuovan vakaata taloutta, josta heidän sekä ajettujen ideoiden kansansuosio rakentuukin.

Populististen ideoiden ajaminen ei tietenkään aina johda vääriin ja huonoihin tekoihin, mutta populismia harvemmin onnistutaan valjastamaan rakenteellisten ongelmien ratkomiseen, vaan useinkin populismilla ohjataan ihmisen turhautuminen kaikkein lähimpään ja helposti nähtävään asioihin, oikeastaan oireisiin, joita todellinen/rakenteellinen ongelma on aiheuttanut, milloin se mahdollinen ”muutos” usein kohdistuukin vain sen ongelman ratkomisen sijasta oireiden paikkailuun.

 

Populismilla helpot kohteet

Usein näkee populististen johtajien ja liikkeiden pyrkivän syyttämään vastapuolella olevia ongelmista, tai etsivät ulkopuolisen ryhmän, johon on helppo kohdistaa kansan tunteet, mitä me esimerkiksi Suomessakin olemme nyt selkeimmin nähneet maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kanssa – on menty jopa niinkin pitkälle, että annetaan ymmärtää Suomessa taloustilanteen, kurjuuden ja ongelmien johtuvan nimenomaan maahanmuutosta.

Esimerkkinä huomannut Suomessakin on yleistyneen sellaisen lokeroimisen, että pelkästään yksittäisten ulkomaalaisten tekemien rikoksien vuoksi tuomitaan koko ryhmä, jota rikoksentekijä oletettavasti edustaa, ja näin nähdään oikeutetuksi laittaa koko rikoksentekijän edustama oletettu ryhmä samaan lokeroon rikoksentekijän kanssa, vaikka kuitenkaan vastaavaa lokerointia me ei tehdä kantasuomalaisille.

Populismin tarjoamat helpot ratkaisut, turhautuminen, tuskastuminen ontuvaan vaalijärjestelmään ja suorainen raivo poliittista instituutiota kohtaan ovat joka tapauksessa suistaneet esimerkiksi Britannian Brexitin myötä kuin monet muut maat pois raiteiltaan. Meidän täytyy siis jatkossa olla todella varovaisia, ettei populismin varjolla lähdetä heikentämään kansalaisoikeuksiamme, eriarvoistamaan kansalaisia, eikä varsinkaan tehdä huonoja talouspoliittisia ratkaisuja, jotka vaikuttavat meidän sekä jälkipolvien elämään pitkälle tulevaisuuteen.

 

Haasta ajatustottumuksesi

Näillä sanoin, populismia käytetään työkaluna moneen tarkoitukseen, jolla voidaan myös tehdä paljon hyvää, mutta aivan yhtä paljon pahaakin, ja kansalaisen rooli ja tehtävä on pysyä ajan tasalla siitä, ettemme aatteissamme sokeudu. Varsinkin nyt tässä vaalien alla meillä on vielä korostunut velvollisuus tehdä ”oikea” äänestyspäätös, ei pelkästään tunteiden ja mielipiteiden mukaan, vaan myös ajattelutyön ja järjen kautta.

Kannustankin jokaista lukijaa ennen äänestämistä lähtemään vielä lukemaan omaa arvomaailmaa ja ajatustottumuksia vastakkaisia kirjoituksia, tai vaikka HS:n ”Suomi Puhuu”-hengessä keskustelemaan politiikasta ja arvomaailmasta sellaiselle vaalimökille/-kontille, joita normaalisti välttelisi. Kun on sitten tarkasteltu omaa arvomaailmaa ja ajatusten pitävyyttä, vasta sitten todellisemmin voidaan kyetä sanomaan, että tuleva äänestyspäätöskin on toteutunut parhaan ajattelukyvyn mukaisesti, äänestitte sitten ketä tahansa.

 

Löydät minut myös täältä:

Facebook

Twitter

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset